Kyllä nyt on jo aika tehdä piparitaikinaa, eikös? Itselläni on äidiltäni aikoinaan saatu Paraisten piparkakkujen ohje.

Paraisten piparkakut
250 g voita
100 g siirappia
200 g sokeria
reilu 2 tl piparkakkumaustetta + 2 tl kanelia
½ tl suolaa
2 kananmunaa
1 tl soodaa
1½ tl leivinjauhetta
½ kg vehnäjauhoja
Laita voi kattilaan ja levy päälle, ei ihan täysille.
Lisää siirappi ja sokeri.
Kiehauta – katso ettei pala.
Lisää mausteet.
Jäähdytä kunnolla.
Lisää kananmunat, sekoita.
Sekoita sooda ja leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää voi-siirappi-sokeri-seokseen.
Laita yön yli maustumaan jääkaappiin.
Vahingosta taas viisastuneena, tähän väliin pikku vinkki!
Ennen kuin laitat taikinan kylmään, laita astian pohjille ja raunoille vaikka leivinpaperia, koska jähmettyessään saat tehdä melkoisen työn, että saat kaavittua sen kulhosta/kattilasta irti…
Leivotaan seuraavana päivänä.
Painele taikinasta piparimuotilla kuvioita ja paista 225 asteessa noin 5-7 min.
Rakastan helppoja ohjeita!

Leipomisen jälkeen lähdimmekin käymään ulkona, koska lunta! Teimme lumiukkoja, laskimme mäkeä takapihalla, kolasimme ja lapioimme.

Joulutarina
Illalla olikin sitten päivän puuhailujen jälkeen mukava rauhoittua telkkarin eteen. Mies lupasi minulle aiemmin, että heti kun sataa lunta maahan asti katsotaan Joulutarina-elokuva koko porukalla. Konvehtirasia on tietenkin oleellinen osa leffanautintoa, kuten myös Hartwallin Jaffa Jouluomena -limu. Olen katsonut kyseisen elokuvan joka joulunalus siitä lähtien, kun olen sen itselleni saanut. En nyt muista, että olenko ostanut ihan itse itselleni vai saanut joululahjaksi. Lunttasin wikipediasta, että elokuva on nähnyt ensi-iltansa jo vuonna 2007 ja DVD:lle vuonna 2008. Onko se siis voinut olla minulla jo 12 vuotta!! Ennen kuin elokuva tuli, olin ehtinyt jo lukea Joulutarina-kirjan, mutta sitä en omista itse.
Joulutarina-elokuva kertoo tarinan joulupukista. Tarina alkaa ihan Joulupukin, eli Nikolas-pojan lapsuudesta. Alku on melko surullinen, koska heti ensi minuuteilla pojasta tulee orpo. Läheisen pienen kylän perheet ottavat hänet jokainen vuodeksi kerrallaan asumaan luokseen. Kylä on köyhä, eikä kenelläkään ole varaa ottaa Nikolasta kokonaan omaksi lapsekseen. Joka joulu poika siis muuttaa uuteen kotiin 6 vuoden ajan ja joka kerta hän jättää puusta veistämänsä lahjan niiden perheiden lapsille, jotka ovat antaneet hänen asua luonaan.
Enempää en taida tässä vaiheessa paljastaa, jos joku ei ole vielä elokuvaa nähnyt ja aikoo sen katsoa. 🙂
t. TIina