Jouluihmisen pääsiäinen voi olla hieman erilainen, kuin muiden. Kun naapurit kertoilevat sinulle innoissaan kevään ensimerkeistä (täällä pohjolassa kevät tulee melko myöhään), sinä mietit hiljaa mielessäsi, että nyt olisi aikaa pitää joulukoristeiden siivoustalkoot. Ja, että pitäisikö tänä vuonna ostaa kerrankin niitä sinisiä hyasintteja, koska kuulit, että niistä tulisi vahvin tuoksu.
Ja kun äitisi lähettää sukulais-WhatsApp-rinkiin kuvan pääsiäisen rahkapiirakasta – sinä vastaat lähettämällä kuvan uunituoreesta jouluisesta maustekakusta.
Jouluihmisen pääsiäinen
Virpomispäivä eli palmusunnuntai oli ihana päivä. Olin juuri ja juuri toipunut rajusta vatsataudista, mutta keväisen lämmin ilma melkein pakotti vetämään lenkkarit jalkaan ja käymään pienen kävelylenkin korttelin ympäri. Aurinko lämmitti jo kovasti ja lumet olivat vuodenaikaan nähden vähissä.
Takaisin sisälle päästyäni keitin itselleni kupin lämmittävää teetä ja valitettavasti en rauhoitellut vielä taudista toipuvaa vatsalaukkuani lempeillä gefilus-tuotteilla, vaan valitsin palan painikkeeksi ison siivun eilistä, ihanan täyteläistä maustekakkua. Se vei ajatukset tietenkin jouluun ja laitoin kuulokkeista kuulumaan piano-versioita tutuista joululauluista. Muut perheenjäsenet eivät kuulleet mitä kuuntelin ja nautiskelinkin hieman salassa pienestä jouluisasta hetkestä.
Vointi antoi sen verran myöten, että päätin puunata vähän suihku- ja saunatiloja. Kun saunan lasisen oven pesee vesiroiskeista ja kiillottaa suihkun tulee koko tilasta jo paljon raikkaampi. Tällä kertaa muistin myös viedä pois tyhjentyneet saunatuoksut pois alalauteilta. Lisäsin loppuneiden Pipari- ja joulutuoksujen tilalle uudet pienen pullot odottelemaan saunapäivää.
Aamupäivällä ensimmäiset virpojat kävivät oven takana virvon-varpomassa. Olin varannut perinteisten pääsiäiseherkkujen lisäksi varapaketin Fazerin kääresuklaita, jos pupu-patukat ja tipu-suklaamunat pääsevät loppumaan. Täytyy sanoa, että uusi Taste of Pear Flavor, eli päärynä-jogurttisuklaa nousi kyllä omaan top 3 sarjaan heti ensipuraisulla! Olenkin jogurttisuklaiden ystävä.
Eli kyllä, paketti täytyi avata ja omaankin suuhun asti suklaita onneksi jäi.
Virpojia varttoessa lueskelin kirjaa, jonka löysin kirjaston uutuus-hyllyltä. Se oli pikalaina, joka saa olla lainassa vain kaksi viikkoa. Ja miksi valitsinkaan juuri tuon kirjan? No tietenkin sen jouluisan kannen vuoksi… Kannessa on luminen maisema, punainen tupa, nainen lyhty kädessään, orava… Eli kaikkea ihanaa jouluista, enhän voinut vastustaa! Kirja on kirjasarjan kolmas osa. En ole lukenut kahta ensimmäistä osaa, mutta ihan hyvin pystyn sitä kuitenkin lukemaan. Kyseessä on siis Hiljaisten tarinoiden tupa – Liina Putkonen.
Ja kirjanmerkkinä on tyttären koulussa tekemä ihana pupu-kirjanmerkki ❤️ Tähän, täytyy kyllä kysyä tyttäreltä ohje ja laittaa se teille muillekin saataville – ehkäpä hieman jouluisempana versiona myös.
Ilta alkaa painua mailleen. Toisin kuin ihanina syksyn iltoina, pimeä ei saavu, vaan valoa riittää pitkälle. Se mahdollistaa iltakävelyn lähimetsässä ilman taskulamppua, eikä valoja tarvitse sytytellä sisälläkään kuukausiin kuin ehkä jossain erityistilanteissa.
Ihanaa pääsiäistä myös sinulle jouluihminen!
terkuin Tiina