Lanka-aitan Anni sijoittuu talviseen Ouluun, jossa kolmekymppinen Anni pyörittää pientä ja tunnelmallista lankapuotia. Talvinen kaupunkimiljöö ja puodin valmistautuminen jouluun luovat kirjaan ihanan, rauhallisen fiiliksen. Tyyli ei kuitenkaan ollut aivan omaan makuuni: arjen toistuvat puuhat vievät kerrontaa eteenpäin, mutta eivät aina kovin seikkaperäisesti, mikä jätti minut kaipaamaan hieman syvempää otetta. Silti kirja oli kepeää ja mukavaa lomaluettavaa – sellainen teos, jonka parissa viihtyy ja jonka lukee nopeasti.
Anni pitää Oulun Torinrannassa pientä käsityöpuotia, Lanka-aittaa. Puoti on kulkenut suvussa, ja Anni jatkaa tätinsä jalanjäljissä rakkaudella ja omalla lempeällä otteellaan. Vaikka työ on hänelle sydämenasia, arki ei ole helppoa: asiakasvirta on hiipunut, ja talous huolettaa päivä päivältä enemmän.
Joulu alkaa kuitenkin hiipiä Torinrantaan, ja sen myötä Anni saa uutta intoa. Hän järjestää pieniä tempauksia, tapahtumia ja kampanjoita pelastaakseen puodin — välillä toiveikkaana, välillä epätoivoisena, mutta sinnikkäänä. Silti tilikirjat näyttävät tyhjää, ja Anni joutuu pohtimaan, riittääkö rakkaus käsityöpuotiin kantamaan yli taloudellisten haasteiden.
Onneksi Torinrannan aittojen väki muodostaa Annille pienen yhteisön, joka kannattelee silloin kun oma usko horjuu. Naapurit auttavat, kuuntelevat ja tuovat arkeen iloa. Päivien piristyksenä toimii myös postinjakaja Heikki, jonka kanssa Annin välille syntyy jonkinlainen ystävyyssuhde. Vai mikä suhde liekään? 😉
Eräänä yönä Anni joutuu soittamaan aitalle poliisit ja pikkuhiljaa salaisuudet alkavat paljastua. Tämä tuo tarinaan pienen ripauksen jännitystä, mutta kokonaisuus pysyy edelleen lämpimänä ja kirja pysyy tiukasti feelgood-romaanina.
Loppupäätelmä: Lanka-aitan Anni on lämminhenkinen, talvinen hyvän mielen kirja, jossa käsityöt, yhteisöllisyys ja joulun odotus kulkevat kauniisti rinnakkain. Vaikka kerronta ei aina ollut täysin omaan makuuni, tarina itsessään oli ihan hyvä ja helposti lähestyttävä. Tämä on juuri sellainen teos, jonka parissa voi viettää rauhallisen hetken villasukat jalassa — ja jonka lukee kuin huomaamatta loppuun.